Minnan Islanti

Kertomuksia Minnasta ja Islannista.

tiistaina, helmikuuta 28, 2006

Sk8ergirl

Mooo!

Eka koulupäivä takana. Säät jatkuu oikein kivana ja kaikkee. Muuten kaikki ennallaan, paitsi ei kuitenkaan! Elämässä on tapahtunut iso muutos.
Aloitetaan ihan alusta, eli eilisillasta. Henri aina kirjottelee, mitä kaikkia hienoja Oscar-ehdokaselokuvia se on käyny kattomassa. Kerrottakoon nyt, että me katsottiin eilen illalla Grind, paras leffa ikinä. Kertoo 4 pojan syvällisen kasvutarinan lukion jälkeiseltä kesältä, kun ne seuraa skeittikiertuettä läpi Amerikan. Needless to say, elokuvan hienoimman roolityön tekee ystävämme Adam Brody. Hieno elokuva, ei yhtään ennalta-arvattavia juonenkäänteitä, itseasiassa juoni on siis todellakin leffan parasta antia, ei toki hienot skeittikohtaukset, joista noin puolet leffasta koostuu.
Noh, en jaksa enempää pitää teitä jännityksessä: Minä, Jessica ja Linn käytiin tänään ostamassa omat skateboardit!!! Nyt saa nauraa!!!

Sori, ei pysty enää kirjottaa ku on pakko syödä nopeesti et ehtii vielä harjottelee tänää. Vapiskaa, senkin tonyhawkit, juuditjuutalaiset ja visaperttilät, täältä tulee MINNA. Kuvataan viikonloppuna demo ja sit hankitaan miljoona sponssia. Tai sitten ei. Jos nyt vaikka ensin pysyis pystyssä.

maanantaina, helmikuuta 27, 2006

On kevät

Toinen postaus tänään, kun mun elämässä tapahtuu niiiiin paljon!

Ilmoitan vaan, että oon turvallisesti ja hyvässä järjestyksessä palannut Reykjavíkiin ja tänne Baldursgatalle. Yksi on täältä joukostamme poissa, sillä Maj on juuri Tanskassa. Täällä on ihan tosi tosi lämmin, villatakki ja toppaliivi riittää. Ja mielellään myös housut. Aivan loistavaa oli katsella lentokoneesta kerrankin sumutonta saarta ja turkoosia merta. Oh!

Pahoittelut edellisen viestin Ruotsi-angstista. Ärsytti vaan katsella ruotsalaisia lööppejä eilisestä matsista ja lentokenttäpalvelun toimimattomuutta vielä lisäksi.

Kerron lisää kun asiaa tulee. Tervetuloa takaisin, rakkaat lukijat.

"Hei mä oon Ruotsi ja mä oon tosi ärsyttävä"

Olen palannut ... Arlandaan. Tuntuu siltä, että Suomen lomalla oli muutama kiintopiste, joissa vietin muita enemmän aikaa: Koti, KY, Nakkila (ei se paikkakunta) ja Arlandan lentokenttä. Ei se mitään, täällä on netti.

Ruotsalaiset on vissiin kaikki juhlinu eilen aika railakkaasti onnenpotkuvoittoansa Leijonista, kaikki henkilökunta täällä näyttäisi olevan ihan kassalla, ehkä jopa kahvilla tai/ja kebabilla. Jouduttiin odottelemaan "putkessa" aika kauan kun kukaan ei avannu meille ovia terminaaliin. Sitten jouduttiin odottelemaan niiden ovien sisäpuolella kun kukaan ei ilmeisesti tiennyt, että ko. portille oli juuri laskeutunut kone. Kyselin vaikka mistä ennen kuin sain maksettua wlan:n käytöstä ja sitten nää vielä näyttää tänään jotenkin harvinaisen vastenmieliseltä olympiakultakansalta. Kivat teille, senkin svenit ja petterit. Katotaan miten mä kestän Linniä ja Jessicaa kämpillä, ne salee pursuaa Tre Kronor -rakkautta.

Ei sen puoleen, kivaa palata arkeen ja semisti mennyttä vuosijuhlaviikkoa terveellisempään elämäntapaan ja -rytmiin. Suomessa oli maailman kivointa, mutta kyllähän tuo Reykjavík menettelee. Pahoittelut tai onnittelut kaikille, joita en ehtinyt nähdä tai jotta näin liian vähän.

Ai niin, sitä piti kysyä, että kun on saanut KY:n harrastusmerkin, voiko nyt virallisesti sanoa, että "harrastaa KY:aa"? Haahaa, puoletkaan teistä ei tajunnu tota läppää.

Terkut, lisää tiedotteita sitten destinaatiosta!

sunnuntai, helmikuuta 19, 2006

Rentoutusta Helsingin tapaan

Hei vaan hei. Mä oon täällä Suomessa vieläkin ja opiskelen ja hengailen ja rentoudun ilman mitään suuria aikataulupaineita. Parasta on kun saa nukkua pitkiä öitä. Tai ehkei ihan näin...

Mennyt viikko:
ti Seireenien kokous, Seireenien kanssa Eduskuntaan, Publix, Satumaa
ke Varjon Syke-tapahtuma, näkee Sarkkuu Espalla, näkee Einiä ja Kaukoa
to Edarin iltakoulu, jälkipelit Cuplassa, siskovelihengausta
pe Näkee Annee Cuplassa, Ryhmäteatteriin Katjan kanssa, jälkipelit Milenkassa
la Heittää veljen kentälle, äitilapsihengausta, vanhemmatlapsihengausta, Tervetuloa takaisin Minni -bileet, 4xvalmistujaiset

Ens viikko:
ma Risteilylle con Eini, Kauko, Katja ?, Helka, Seija

Siinä me ollaan laivalla. Hiiohoi!


ti Paluu maihin, vj-lauluilta
ke Speksi+jälkipelit
to Kuntis?
pe Enköhän mä jotain keksi
la V-juhlat
su Sillis

Ja maanantaina kotiin. Ei oo helppoo olla lomalla. Wää.

sunnuntai, helmikuuta 12, 2006

Have a break

Oon Suomessa! Näin ollen ajattelin ilmoittaa teille, että (ainakaan säännöllisiä) kirjotuksia on turha odotella hetkeen. Toisin sanottuna kahteen viikkoon.

Eilen oli häät ja siellä oli huippua. Paljon kertonee sekin, että vietin ko. häissä n. 14 tuntia. Tosin monet muut viettivät siellä vielä paljon kauemmin. Siistiä olla häissä, missä on niin paljon kavereita. Jiihaa. Ja onnea vielä hääparille, joka onkin jo lähtenyt maailmalle.

Siellä ne on!

Häävieraitten eliittiä


Nyt poistun katsomaan mäkihyppykisoja, sillä se kiinnostaa minua _aivan_uskomattoman_paljon.

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2006

Kopo on pop!

Aikani Islannissa alkaa lähetä loppuaan, tai ainakin toistaiseksi. Huomenna on herätys joskus ennen viittä ja ennen neljää oon Hki-Vantaalla. Aika siistiä. Pari viikkoa aikaa tehdä kaikki, mitä turisti Suomessa haluaa. Sisältäen nyt ainakin Umayn häät ja KY:n vuosijuhlaviikon kaikkine anteineen. Ja miljoona muuta asiaa. Lisäksi pitäisi salakuljettaa koko Reykjavíkin suomalaisväestölle ruisleipää, paikallinen tumman leivän tarjonta kun on semisti aunarista.

Siirtykäämme koulutuspoliittisiin tuulahduksiin, sillä tiedän, että siitä te kaikki nautitte enemmän kuin mistään muusta. Ensin opintoasiaa: Lisää lapsia kauppikseen!!!! Eilisellä Product Development luennolla oli siis kymmenisen 10-vuotiasta tenavaa antamassa meille innovaatiovinkkejä. Jokaiseen projektiryhmään pistettiin oma "nanny", me saatiin kiva touhukas poika, joka ei edes häkeltynyt siitä, että jouduttiin käyttämään proffaa tulkkina. Sillä oli hirveästi hyviä ideoita meidän projektiin ja lisäksi se kertoi meille omista keksinnöistään, niiden koulussa nimittäin ns. opetetaan innovointia (?) ihan erillisenä aineena. Lapset kantaa mukanaan pientä vihkoa, johon ne kirjottaa ideansa sitä mukaa kun niitä tulee. Pojan omiin ideoihin kuuluivat esim. tietokonepeli, joka opettaa jalkapallon säännöt ja niksit (todettiin, että mä luultavasti tarvitsisin sellasen). Paras oli kuitenkin oivallus siitä, että kun kaikki aina bussissa haluaa istua takapenkillä, niin busseissa pitäisi olla takapenkkejä kahdessa tasossa. Niin yksinkertaista - niin nerokasta! Kelatkaa miten hyvin esim. lapset vois käydä jossain yrittäjyyskursseilla kommentoimassa ihmisten business planeja. Niiden suustahan se totuus tulee.

Sitten kopoilua (kopo ei tässä yhteydessä siis tarkoita Kontupoikia vaan koulutuspolitiikkaa, oi rakkahat partiolaiset). Tänään Economic Development and Globalization -proffa kertoi, että yliopiston reksi oli käynyt juuri tapaamassa paikallisten suuryritysten isoja kihoja. Liike-elämän edustajien suurin kritiikki oli ollut, että ko. yliopistosta valmistuvat eivät osaa tehdä töitä alemman koulutuksen saaneiden työntekijöiden kanssa, vaan pitävät itseään jotenkin parempina ja käyttäytyvät ylimielisesti. Proffat ja kumppanit olivat sitten kokoontuneet keskustelemaan asiasta ja päätyneet siihen tulokseen, että ainakin osasyynä on pakko olla nykykehitys, jonka myötä vastavalmistuneilla ei juurikaan ole työkokemusta eikä käsitystä työelämän realiteeteista. Rupesin vaan miettimään, että kehitys lienee tämänsuuntainen myös Suomessa, jossa kasvavassa määrin yritetään tunkea kaikki nuoret välivuositta suoraan lukiosta yliopistoihin ja sieltä ulos niin nopeasti kuin mahdollista. Tuloksena lienee entistä enemmän 23-vuotiaita maistereita ilman minkäänlaista käsitystä työnteosta. No, katellaan.

Tittidii, kohta nähdään! Tuli jo nostalginen fiilis kun huomasin, että vuosijuhlakinaaminen on alkanu foorumeilla. On taas SE aika vuodesta.

maanantaina, helmikuuta 06, 2006

The Hills are Alive

Voe mahoton, mikä päivä! Siis oikein hyvästi on kyllä mennyt.

Aamulla heräsin ensin viiden jälkeen sanomaan heihei, kun Satu lähti. No en mä tiedä lasketaanko sitä heräämiseks, jos avaa silmät ja sanoo heihei ja sitten jatkaa tutimista. Raahauduin 8:30 islannintunnille, joka alkoi parahultaisesti pienellä kokeella. Kokeesta oli kerrottu viime keskiviikkona, kun mä podin mun unfortunate botox-vammaa kotona. No kai se meni ihan ok, piti osata pienimmät numerot, substantiivien ja adjektiivien monikot, epämääräiset ja määräiset muodot ja genderit. Mutta oli se pieni säikäytys alkuun.

Islannin jälkeen kävin printtaamassa lentoliput tietokoneluokassa ja lähdin kohti kotia. Koska ilma oli mitä parhain (aurinkoa ja pieni pakkasenpoikanen) oli Linn päättänyt lähteä katsastamaan tonttuvuoret (Mt. Esja) tuossa lahden toisella puolella. Pienen suostuttelun jälkeen lähdin mukaan. Ja voi veljet, kyllä kannatti! Alkumatka ei tosin mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Mestoille pitää mennä kahdella eri bussilla. Ekan osuuden jälkeen katseltiin bussiaikatauluja ja huomattiin, että seuraavan jatkobussin lähtöön olikin jotain kolme tuntia. Päätettiin, että kävellään vuorien suuntaan ja katsellaan vähän maisemia, kyllä niille vuorille ehtii joskus muulloinkin. Luovutettiin jo melkein, varsinkin, kun matkalle osui oraakkeligraffiti joka ennusti jo pahinta.

Lähes yhtä vakuuttava kuin Macbethin noidat. Ei hyvä alku matkalle.

Päätettiin kuitenkin sitten liftata, se kun ilmeisesti on täällä hyvinkin toimivaa ja turvallista (huom. Äiti ja Isi). Muutaman auton jälkeen kiva nainen otti meidät kyytiin ja heitti vuoripolkujen lähtöpisteeseen. Se oli varsin ystävällinen nainen, jonka auto oli kylläkin epäilyttävän täynnä kaikkea roskaa. Se sanoki Linnille, joka istu takapenkillä: "Move it or sit on it, I don't care. It's all just trash."

Otin kuvan kyltistä. Omena ei putoa kauas puusta. Nähtiin toi keskimmäisen kuvan kävelysauvamies vuorella ihan livenä!

"Tonne me mennään!" No ei ihan tonne n. kilsan korkeudelle korkeimmalle huipulle ennätetty, mutta reisilihakset kiittää kuitenkin.

Falleriiiiii, falleraaaaa!

Näkymä semiylhäältä Reykjavíkiin päin

Beibi beibi beibi aim sou hot, ou sou hot beibi jee. Löydettiin lunta!

Vesi menee alas. Lorilori.

Alakuloisia puita. Wää.

Mä vähän taiteilin.

Linn vai Jeesus? Mt. Esja vai Rio de Janeiro?


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

sunnuntai, helmikuuta 05, 2006

Satu was here


Satun aika Islannissa alkaa olla vähän kortilla, bussi Reykjavíkista lähtee huomenna aamulla klo 5. Itse tuun perässä torstaina samaiseen kellonaikaan. On ollu tosi kivaa Satun kanssa ja Suomeenkin tuntuu tosi kivalta tulla nyt ku on vähän hengaillu jonkun kanssa, jonka kanssa on voinu jutella kaikista hyvistä Suomi-jutuista.

Vähän rankka viikonloppu ollu sinänstä, että kovin paljoo ei olla nukuttu. Ollaan oltu ulkona to-la illat, pitää ottaa unissa kiinni viikolla. Pe ja la -iltoina barhoppailtiin ihan urakalla, tuli itsekin nähtyä monta uutta paikkaa täällä. Eilen oltiin ulkona vaan minä, Satu ja Jessica. Kun tultiin Hressosta kotiin joskus 3 aikoihin, täällä olikin hirmuisat bileet käynnissä, vaikka näiden muiden piti olla niin kovin väsyneitä ja nukkuvaisia. Lattialla istu Linn, Maj, Emma ja Jeppe (Majn kaveri Tanskasta, joka on täällä töissä) ja ne pelas pullonpyöritystä. Oumaigaad oumaigaad! Lähdettiin leikkiin mukaan ja olipas se hupia pitkästä aikaa. Jo vain.



Viime maanantaina oli niiiiin kesä. Nyt on taas vähän talvempaa, tosin lumetonta.


Alkuviikon picnic Cosy Cornerissa

Katsokaa, Minnalla on uusi vaate! Myös Fiorellasta 2004 PYL-bileiden euroviisuesitystä varten ostetut helmet :)

Satu ja Maj perjantaietkoilla

Seth Cohen - uuuu. Niin olennaista.

Satu ja minä valmiina lähtemään lauantain kemutuksiin.

Jeppe ja Emma pullonpyörityksen huumassa. Jeppe sai aika monta tehtävää ja vietti suurimman osan yöstä Majn topissa ja Linn:n pyöräilysortseissa.

perjantaina, helmikuuta 03, 2006

Torstai on toivoa täynnä

Satu on täällä jee! Fiilikset on huomattavasti korkeammalla, kuin keskiviikkona, jolloni heräsin kuumeiseen oloon ja turvonneeseen huuleen (MITÄ!). Ilmeisesti joku oli yöllä käyny pistelemässä muhun botoxia. Yliannostuksen vieläpä. Keskiviikon presis jäi pitämättä, mutta lähetin slidet proffalle kuitenkin, jos ei muuten, niin ainakin todistaakseni, etten jäänyt kotiin valmistautumattomuuden takia. Summa summarum, keskiviikko oli ensimmäinen todella tyhmä päivä täällä.

Eilen sitten olikin olo ihan normaali, joskin hiukan räkäisä. Satu tuli alkuillasta Reykjavíkiin ja siitähän se riemu pääsi taas irti. Mentiin Majn ja Satun kanssa Kaffibarinniin ja myöhemmin sinne tuli myös Björkkeli ja Joppe. Ja muitakin suomalaisia oli liikkeellä. Ilta vähän venähti, kuten myös Kaffibarinnin pilkku, DJ kun jotenkin innostui soittelemaan extraa. DJ:n tyttöystävä, joka odotteli ulkona autossa, ei ollut kovin tyytyväinen tähän tilanteeseen ja näytti aika vihaselta. Onneksi Björkkeli oli aina valmiina ja lähti ulos lohduttamaan tyttöä. Oletettiin, että ne tunsivat toisensa. Kysyttin asiasta B:ltä, mutta "no, she just looked angry so I thought I'd go out and calm her down". Ihailtavaa ritariutta.

Tänän ollaan kierrelty 2nd hand shoppeja, käyty kahvilla ja käyty ruokakaupassa. Satun kunniaksi syödään tänään lihaa. Mums. Ja sitten vietetään iltaa isolla jengillä, mukana menossa ainakin kämppikset, Satu, Majn tanskalaisia tovereita, Buzby ja sitten sen kavereita ehkä kai. Niistä ei ikinä tiedä.

Viikon päästä Suomeen. Outoa.