Torstai on toivoa täynnä

Satu on täällä jee! Fiilikset on huomattavasti korkeammalla, kuin keskiviikkona, jolloni heräsin kuumeiseen oloon ja turvonneeseen huuleen (MITÄ!). Ilmeisesti joku oli yöllä käyny pistelemässä muhun botoxia. Yliannostuksen vieläpä. Keskiviikon presis jäi pitämättä, mutta lähetin slidet proffalle kuitenkin, jos ei muuten, niin ainakin todistaakseni, etten jäänyt kotiin valmistautumattomuuden takia. Summa summarum, keskiviikko oli ensimmäinen todella tyhmä päivä täällä.

Eilen sitten olikin olo ihan normaali, joskin hiukan räkäisä. Satu tuli alkuillasta Reykjavíkiin ja siitähän se riemu pääsi taas irti. Mentiin Majn ja Satun kanssa Kaffibarinniin ja myöhemmin sinne tuli myös Björkkeli ja Joppe. Ja muitakin suomalaisia oli liikkeellä. Ilta vähän venähti, kuten myös Kaffibarinnin pilkku, DJ kun jotenkin innostui soittelemaan extraa. DJ:n tyttöystävä, joka odotteli ulkona autossa, ei ollut kovin tyytyväinen tähän tilanteeseen ja näytti aika vihaselta. Onneksi Björkkeli oli aina valmiina ja lähti ulos lohduttamaan tyttöä. Oletettiin, että ne tunsivat toisensa. Kysyttin asiasta B:ltä, mutta "no, she just looked angry so I thought I'd go out and calm her down". Ihailtavaa ritariutta.

Tänän ollaan kierrelty 2nd hand shoppeja, käyty kahvilla ja käyty ruokakaupassa. Satun kunniaksi syödään tänään lihaa. Mums. Ja sitten vietetään iltaa isolla jengillä, mukana menossa ainakin kämppikset, Satu, Majn tanskalaisia tovereita, Buzby ja sitten sen kavereita ehkä kai. Niistä ei ikinä tiedä.

Viikon päästä Suomeen. Outoa.