Minnan Islanti

Kertomuksia Minnasta ja Islannista.

maanantaina, helmikuuta 06, 2006

The Hills are Alive

Voe mahoton, mikä päivä! Siis oikein hyvästi on kyllä mennyt.

Aamulla heräsin ensin viiden jälkeen sanomaan heihei, kun Satu lähti. No en mä tiedä lasketaanko sitä heräämiseks, jos avaa silmät ja sanoo heihei ja sitten jatkaa tutimista. Raahauduin 8:30 islannintunnille, joka alkoi parahultaisesti pienellä kokeella. Kokeesta oli kerrottu viime keskiviikkona, kun mä podin mun unfortunate botox-vammaa kotona. No kai se meni ihan ok, piti osata pienimmät numerot, substantiivien ja adjektiivien monikot, epämääräiset ja määräiset muodot ja genderit. Mutta oli se pieni säikäytys alkuun.

Islannin jälkeen kävin printtaamassa lentoliput tietokoneluokassa ja lähdin kohti kotia. Koska ilma oli mitä parhain (aurinkoa ja pieni pakkasenpoikanen) oli Linn päättänyt lähteä katsastamaan tonttuvuoret (Mt. Esja) tuossa lahden toisella puolella. Pienen suostuttelun jälkeen lähdin mukaan. Ja voi veljet, kyllä kannatti! Alkumatka ei tosin mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Mestoille pitää mennä kahdella eri bussilla. Ekan osuuden jälkeen katseltiin bussiaikatauluja ja huomattiin, että seuraavan jatkobussin lähtöön olikin jotain kolme tuntia. Päätettiin, että kävellään vuorien suuntaan ja katsellaan vähän maisemia, kyllä niille vuorille ehtii joskus muulloinkin. Luovutettiin jo melkein, varsinkin, kun matkalle osui oraakkeligraffiti joka ennusti jo pahinta.

Lähes yhtä vakuuttava kuin Macbethin noidat. Ei hyvä alku matkalle.

Päätettiin kuitenkin sitten liftata, se kun ilmeisesti on täällä hyvinkin toimivaa ja turvallista (huom. Äiti ja Isi). Muutaman auton jälkeen kiva nainen otti meidät kyytiin ja heitti vuoripolkujen lähtöpisteeseen. Se oli varsin ystävällinen nainen, jonka auto oli kylläkin epäilyttävän täynnä kaikkea roskaa. Se sanoki Linnille, joka istu takapenkillä: "Move it or sit on it, I don't care. It's all just trash."

Otin kuvan kyltistä. Omena ei putoa kauas puusta. Nähtiin toi keskimmäisen kuvan kävelysauvamies vuorella ihan livenä!

"Tonne me mennään!" No ei ihan tonne n. kilsan korkeudelle korkeimmalle huipulle ennätetty, mutta reisilihakset kiittää kuitenkin.

Falleriiiiii, falleraaaaa!

Näkymä semiylhäältä Reykjavíkiin päin

Beibi beibi beibi aim sou hot, ou sou hot beibi jee. Löydettiin lunta!

Vesi menee alas. Lorilori.

Alakuloisia puita. Wää.

Mä vähän taiteilin.

Linn vai Jeesus? Mt. Esja vai Rio de Janeiro?


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

6 Comments:

At 10:59 ap., Anonymous Anonyymi said...

Aikamoisia kuvia ja tunnelmia. Ei muuta sanottavaa tälläerää. Jatkakaa.

 
At 12:17 ip., Blogger -Henri- said...

Mie tykkään kuvista.

 
At 5:24 ip., Anonymous Anonyymi said...

Taas mä myöhästyn saksasta. menee minna sun piikkiin kun kirjotit niin pitkästi.

 
At 8:14 ip., Anonymous Anonyymi said...

heiiii... upeeta, menitte sit esjalle! vähän hienoja kuvia, etenkin tuo nimeämäsi taidepläjäys. hyvinkin herkullista :) goddammmn.

täällä on kylmä: miinus 20 - miinus 15, tajuton pakkanen.

 
At 8:28 ip., Anonymous Anonyymi said...

alkaa tuntua siltä, että löytäisin tonttuvuorilta lähes jotain sen veroista, mitä toisille tuo äiti amma on.

 
At 10:45 ip., Blogger minna said...

Kyllä. Tonttuvuoret puhdistavat sielun ja ruumiin, etenkin semihomeisen viikonlopun jälkeen. Voi mikä enkelten aaria sisuksissani nyt kaikaakaan! Sisäinen rauha on toverini. Everything makes sense at last. Nirvana (ei se bändi) here I come!

Sori, nyt meni vähän yli. Mutta kivaa siis oli.

 

Lähetä kommentti

<< Home