Kopo on pop!

Aikani Islannissa alkaa lähetä loppuaan, tai ainakin toistaiseksi. Huomenna on herätys joskus ennen viittä ja ennen neljää oon Hki-Vantaalla. Aika siistiä. Pari viikkoa aikaa tehdä kaikki, mitä turisti Suomessa haluaa. Sisältäen nyt ainakin Umayn häät ja KY:n vuosijuhlaviikon kaikkine anteineen. Ja miljoona muuta asiaa. Lisäksi pitäisi salakuljettaa koko Reykjavíkin suomalaisväestölle ruisleipää, paikallinen tumman leivän tarjonta kun on semisti aunarista.

Siirtykäämme koulutuspoliittisiin tuulahduksiin, sillä tiedän, että siitä te kaikki nautitte enemmän kuin mistään muusta. Ensin opintoasiaa: Lisää lapsia kauppikseen!!!! Eilisellä Product Development luennolla oli siis kymmenisen 10-vuotiasta tenavaa antamassa meille innovaatiovinkkejä. Jokaiseen projektiryhmään pistettiin oma "nanny", me saatiin kiva touhukas poika, joka ei edes häkeltynyt siitä, että jouduttiin käyttämään proffaa tulkkina. Sillä oli hirveästi hyviä ideoita meidän projektiin ja lisäksi se kertoi meille omista keksinnöistään, niiden koulussa nimittäin ns. opetetaan innovointia (?) ihan erillisenä aineena. Lapset kantaa mukanaan pientä vihkoa, johon ne kirjottaa ideansa sitä mukaa kun niitä tulee. Pojan omiin ideoihin kuuluivat esim. tietokonepeli, joka opettaa jalkapallon säännöt ja niksit (todettiin, että mä luultavasti tarvitsisin sellasen). Paras oli kuitenkin oivallus siitä, että kun kaikki aina bussissa haluaa istua takapenkillä, niin busseissa pitäisi olla takapenkkejä kahdessa tasossa. Niin yksinkertaista - niin nerokasta! Kelatkaa miten hyvin esim. lapset vois käydä jossain yrittäjyyskursseilla kommentoimassa ihmisten business planeja. Niiden suustahan se totuus tulee.

Sitten kopoilua (kopo ei tässä yhteydessä siis tarkoita Kontupoikia vaan koulutuspolitiikkaa, oi rakkahat partiolaiset). Tänään Economic Development and Globalization -proffa kertoi, että yliopiston reksi oli käynyt juuri tapaamassa paikallisten suuryritysten isoja kihoja. Liike-elämän edustajien suurin kritiikki oli ollut, että ko. yliopistosta valmistuvat eivät osaa tehdä töitä alemman koulutuksen saaneiden työntekijöiden kanssa, vaan pitävät itseään jotenkin parempina ja käyttäytyvät ylimielisesti. Proffat ja kumppanit olivat sitten kokoontuneet keskustelemaan asiasta ja päätyneet siihen tulokseen, että ainakin osasyynä on pakko olla nykykehitys, jonka myötä vastavalmistuneilla ei juurikaan ole työkokemusta eikä käsitystä työelämän realiteeteista. Rupesin vaan miettimään, että kehitys lienee tämänsuuntainen myös Suomessa, jossa kasvavassa määrin yritetään tunkea kaikki nuoret välivuositta suoraan lukiosta yliopistoihin ja sieltä ulos niin nopeasti kuin mahdollista. Tuloksena lienee entistä enemmän 23-vuotiaita maistereita ilman minkäänlaista käsitystä työnteosta. No, katellaan.

Tittidii, kohta nähdään! Tuli jo nostalginen fiilis kun huomasin, että vuosijuhlakinaaminen on alkanu foorumeilla. On taas SE aika vuodesta.