Luokkaretki ja luentojen loppu

Laalaa!

Aurinko paistaa taas. Se on mukavaa, olin jo ihan varma, että saatais taas vähintään viikko hirmumyrskyä. Mutta kuulemma myrsky tulee vasta viikonloppuna. Jee.

Lupasin kertoa teille meidän luokkaretkestä, joka siis tapahtui viime viikon tiistaina. Retki kuului Product Development -kurssiin ja suuntautui Selfossin "kaupungin" suuntaan.

Ensin käytiin meidän toverilasten koulussa ja nähtiin miten ne siellä tekee keksintöjään. Koulu oli ihan sairaan pieni ja just kotoisan olonen. Mentiin ensin puutyöluokkaan. Siellä seinällä niillä oli isot listat kaikkia tarpeita ja elämän epäkohtia, joihin ne yrittää keksiä ratkaisuja. Sitten kun visio tulee, ensin tehdään malli styroksista ja sen jälkeen työstetään oikea prototyyppi. Lapsoset (n. 10v.) oli aika liekeissä meistä ja yks alko jopa itkeä, kun sen ENGLANNINKIELINEN esittely omatekemästään Manchester United-patsaasta ei menny ihan putkeen. Poika kyllä toipu aika nopeesti.

Meidät jaettiin ryhmiin lasten kanssa ja joka ryhmälle annettiin joku ongelma. Meidän ryhmä pohti ratkaisua tilanteeseen, jossa matkustajat ovat jo lentokoneessa kun ilmoitetaan, että lento myöhästyy. Ongelmana siis se, että kaikilla on hirveän tylsää. Ideoita sateli ihan sikana, esim. katosta alasvedettävä pingispöytä, tarjotinpöydillä pienet fussball-pelit, kaikille gameboyt, karaokelaitteet (mun idea, vähäks ois kivaa!), ja lasit, joiden sisäpinnalta voi katsoa elokuvaa. Mä ehdotin, että eikö lentoemännät vois vaikka laulaa tai esittää jonkun musikaalin, koska pakkohan niilläkin on olla tylsää. Yksi ryhmäläinen oli ollut lentoemäntänä ja kertoi kokemuksesta, ettei se välttämättä olisi kaunista. Lapset esitti kompromissiksi, että lentoyhtiöllä olisi velvollisuus ottaa joka lennolle joku kuuluisa laulaja, joka sitten tällaisissa hätätapauksissa voisi esiintyä. Olisi myös ilmeisesti hirveän hyvä, että joka lennolla olisi myös yksi kuuluisa jalkapallisti, joka voisi sitten jakaa kaikille nimmareita. Lapset on parhaita.

Sitten käytiin liimapuu(?)tehtaalla. Meille pidettiin pieni presis tehtaan historiasta ja toiminnasta ja sit kävelytettiin pienen tehtaan läpi. On kyllä hirveän vaikeeta tajuta, miten toi voi olla kannattavaa. Eikä se mieskään siellä osannut sitä hirveesti selittää. Ensin ne ostaa Skandinaavisista maista puuta ja sitten ne vääntää sitä Islannin pienille markkinoille. Ilmeisesti kuitenkin niiden etu on se, että ne on rakennusprojekteissa alusta alkaen mukana ja tekee kaiken mittatilaustyönä ja just in timena - ei varastoja. Ja tässä massa rakennetaan tällä hetkellä ihan miljoonasti ja liimapuu kestää kuulemma näitä säävaihteluita aika hyvin.

Käytiin myös putkifirmassa. Ne siis tekee kaikenmoisia putkia ja on juuri laajentamassa. Laajentamisessa on kuulemma suurin ongelma, että on vaikea löytää middle managementtia. Ilmeisesti islantilaista business-orientoitunutta teknistä osaajaa (tai toisin päin) ei tällainen toiminta pahemmin kiinnosta ja tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa täällä työntekijät valitsevat firman, eikä toisinpäin. Hurjaa. Eli tänne vaan, jos työtä kaipaatte!

Katja ja Harri tulee tänne viikon päästä! Kivaa nähdä niitä pitkästä aikaa. Ja myös kivaa, koska ilmeisesti suomalaisille vieraille paistaa aina aurinko.

Ja myös, katottiin eilen Brokeback Mountain: oi oi oi. Heath ja Jake on mun uudet parhaat kaverit.

Tärkeintä kuitenkin: Mulla ei oo enää luentoja täällä! Tiistaina vetäsin vikan presiksen siitä Turkmenistanista ja nyt vaan odotellaan tenttejä. Kausi alkaa American History and Culture -tentillä 29.4. Kelatkaa mikä päivä. Se on lauantai. Se on mun synttäreistä seuraava päivä. Täydellistä.

Vielä yksi pyyntö: Kertokaa joku, miten Seireenien seminaari meni! Olisin niin halunnut olla siellä.