Ei oo helppoo olla cool

Eilen täällä meillä illastettiin isolla joukolla. Buzby kokkas intialaisia kasvispöperöitä ja olipas herkkua. Ihmisiä oli paikalla ehkä 20, joiden joukossa me asukkaat, B, B:n irlantilaiset vieraat, Jeppe ja Pernilla, Emma, Björkkeli, yksi Islannin rikkaimmista miehistä (toi meille n. 20 000 ISK:n hintasen valkkaripullon), Islantilaisen ison Internet-yrityksen perustaja (keskusteltiin sen kanssa Kämpin baarista) ja muita B:n kamuja. Hassua. Oli tosi kivaa tavata taas lisää islantilaisia ihmisiä. Ja kuten jo kerroin, ruoka oli hyvää. Nam.

Jessica, Ey(hassu isl. kirjain)or ja mä. Keskimmäinen on Buzbyn kaveri, joka vissiin tekee jotain musiikkijuttuja. Jotain DJ-juttuja ainakin.

Irlantilaiset tytöt Rebecca ja Emma

Emma, Linn ja Pernilla. Pernilla on Jepen kämppis ja työkaveri eli fysioterapeutti.

Buzbyn kaveri X ja Maj

Björgvin ja Buzby keittiössä

Jeppe (ei -jääkarhu) ja Eythor (kirjoitetaan vaikka näin nyt suomalaisella näppiksellä). Pojilla synkkas niin hyvin, että Björgvin luuli niitä pariskunnaksi :)

Suurin osa jengistä lähti illallisen jälkeen Nasaan Grooveriderin keikalle. Kovasta yrittämisestä huolimatta oon tullut siihen tulokseen, ettei dnb ja sen kaverit tuu olemaan mun juttu. Sen sijaan torstaina käytiin tanskalaisen Epo-555 -nimisen bändin keikalla. Oli hyvä, sellasta efekteillä varustettua indie-pop-rockia. Suosittelen.

Pari asiaa Islannissa on hirveen vaikeita: julkkikset ja cooleus. Muutamista paikoista aina kuulee, että ne on hirveen cool ja että niissä käy hirveesti julkkiksia. Ne on aina kaikista skrubbasimpia kuppiloita, ikinä ei arvais, että kyseessa on joku cooleuden mecca. Tosin jos pari kertaa käy, niin paikallisen cooleuden oppii kyllä tunnistamaan. Vaikeampia onkin sitten ne julkkikset: Mistä piipistä mun pitäis tunnistaa jotain islantilaisia julkkiksia? Björkin ehkä tunnistaa ja parit muut muusikot, mutta aika heikosti menee. Tosin ehkä se tekee sitten musta vielä coolimman, kun oon kaikkien seurassa ku en oliskaan?

Ja ai niin. Eka elokuva ikinä, jota en halunnut katsoa loppuun asti (jos ei kesken nukahtamisia lasketa): Hostel. En mä ees tiedä, miksi se oli niin kamala, mutta niin ahdistavaa ja pahanolon tunnetta aiheuttavaa elokuvaa en oo ennen nähny. Mutta yksi hahmoista on kuitenkin islantilainen, joten alun voi kyllä katsoa.

Loppukevennykseksi kuva niiltä ajoilta kun täällä vielä paistoi aurinko, eli viime viikolta.