Mum! Mum! Mum!

Hej!

Joo, se on ruotsia, mutta mä en vieläkään osaa paikallista. Oltiin eilen siellä konsertissa. Parasta ikinä! 3 tuntia kaikenlaista hihhulimusiikkia, ja mä tykkäsin. Itsehän en siis ko. musiikkityyleistä ole oikein ikinä välittänyt (ainakaan tietoisesti), mutta eilen kolahti kovaa. Aina en tiennyt edes mistä bändistä/artistista oli edes kyse, mutta hienoa oli. Tässä täysin asiantuntematon kertomus illan helmistä.

Illan aloitti setä nimeltään KK. Oli lavalla yksin kitaransa kanssa ja jammaili ihan täysillä. Kiva setä. Taitava kitaristi. Taitavia kitaristejä oli kyllä liikkeellä enemmänkin.

Björk lauloi myös konsertin alkupuolella. Lavalla Björkin kanssa oli pelkästään harppunainen, eli nainen, joka soitti harppua. Björk oli loistava, vähänkö sillä on hieno ääni. Ja hieno mekko oli myös, kiiltävä vihreä mekko ja iso blingbling-koru kaulassa.

Sigur roudas kamoja lavalle ihan sika kauan. Ehkä yhtä kauan kuin ne esiinty, eli yhden kappaleen verran. Pieni pettymys sinänsä, mutta kyllä sitä mielellään kuunteli. Poikien loistoa himmensi jonkin verran ehkä myös se, että performanssi oli heti Mum:n jälkeen ja ne oli täydellisiä. Lavalla oli varmaan yli 15 ihmistä sis. kuoro ja maailman kummallisimpia soittimia, esim. viulun ja torven risteytys. Joka tapauksessa, joutuu ostaa Mum:n levyn.

Mukana menossan oli myös Damien Rice, joka oli aika lähellä täydellistä myös. Damienin mukana oli mahdollisesti aikakoneella paikalle tuotu hippityttö (mahdollisesti myös ihan tässä ajassa elävä ihminen, joka näyttää hipiltä) ja yhdessä ne lauloivat todella vaikuttavasti. Ilmeisesti myös omasta mielestään, koska tyttö vaikutti itsekin todella liikuttuneelta.

Damon Albarn soitti pitkään melodikaa (?) oudon islantilaisen Ghostigital-bändin mukana. Luulen, että monikaan ei huomannut, että Damon oli lavalla bändin kanssa, koska se seisoi lavan takaosassa rumpalin vieressä. Bändin setin lopuksi Damon tuli etualalle ja esitti tapahtumaa varten kirjoittamansa laulun "Aluminium", jonka kertosäkeistö meni suurinpiirtein "Aluminium/it's getting bigger and bigger/'till the rivers are flowing with poison, poison, poison". Eikä muuta. Pieni pettymys, mutta nähtiinpä Damon.

Muita paikallisia helmiä oli Mugison (parta-hattu-mies, joka soitti ihan mielettömän hyvin kitaraa ja lauloi ja esiintyi hauskasti ja laulatti meitä ja) sekä reggae-henkinen yhtye Hjálmar.

Konsertin jälkeen riennettiin Kaffibarinniin, jossa ollaan tälläkin hetkellä käyttämässä WLAN-palveluja hyväksemme. Paikka oli ihan täynnä. Iltaan mahtui myös draamaa, sillä paikalle oli tullut myös kaksi juopunutta amerikanmiestä. "We're from New York!" Toinen näistä putosi todella dramaattisen näköisesti alas paikan erittäin jyrkkiä ja kapeita rappusia ja makasi lattialla mihinkään reagoimatta varmaan 2 minuuttia. Ambulanssikin ehti jo paikalle, mutta kaveri nousi ylös ja toinen mies julisti: "He doesn't need an ambulance! He's OK, he's from New York!" Toverukset jatkoivat juomista ja muut mulkoili niitä pahasti. Tuollainen käytös ei taida olla kovassa huudossa täällä. Toisin kuin kaikkialla muualla. Meidän mukana ollut britti filosofian professori Steven ennusti jo joukkotappelua, mutta siltä vältyttiin. Kuulemma olisi ollut todella todennäköistä, että paikalliset olisivat yhdistäneet voimansa ja käyneet kimppuun ja henkilökunta olisi vain katsonut muualle.

Meidän talossa on pieni yksiö kellarissa ja siellä asuu brittimies Busby (?). B on tällä hetkellä Englannissa, mutta sen kaveri Steven on siis asunut siellä sillä aikaa. Ja Stevenillä oli myös lippu konserttiin, joten mentiin yhdessä. Hauska kaveri. Sanoi muuten, että sen kokemuksen mukaan suomalaisilla naisilla on loistava huumorintaju. Ja myös, että suomalaisilla on aina veitsi mukana. Eilisen suomisanat olivatkin sitten veitsi ja puukko. Ja Steven lähti Englantiin, mutta tulee ehkä taas käymään toukokuussa.

Yritän nyt laittaa tänne vähän kuvia. Pieni hetki.